Aamupalana kaks banaania. Eilen illalla oli vähän nälkä, samoin nyt. Ei kuitenkaan paha.

Ravitsemusterapeutti sanoi että voi pitää silloin tällöin herkkupäivän. Kieltäydyin. Mun suhde suklaaseen on niin voimakas. Aikaisemmat laihdutusyritykset ovat kaatuneet siihen synttäreillä tai kylässä tarjottuun suklaakonvehtiin. 10 kilon laihdutuksen jälkeen olen aatellut "no, tämä on mennyt hyvin, kai sitä voi yhden ottaa". Yksi on muuttunut kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kotiin päästessäni on ollut pakko ostaa lisää suklaata.

Oon tajunnut että tää on riippuvuus. Ihan fyysisesti, siksi koitan syödä säännöllisesti ettei verensokeri laske alas. Oon syönyt niin pitkään sokeripitoisia herkkuja jatkuvasti. Jos en saa, tulee väsynyt, vetämätön olo ja tekis mieli vain nukahtaa. Vielä ainakaan ei ole tullut sellaista oloa, johtuen noin 3 tunnin välein syömisen takia. Verensokeri ei pääse laskemaan.

Sokeri ja ruokariippuvuutta vähätellään. Miten alkoholisti onnistuisi raitistumaan, jos joka puolella on tarjolla alkoholia? Mainokset täynnä alkoholia. Kaupassa maistiaisena uutuuskaljaa, jota kehottaa maistamaan palkattu työntekijä? Joku bussissa juo alkoholia ja haistat sen hajun?

Luojan kiitos itselläni ei ole houkutusta syödä roskaruokaa. Tykkään kotiruoasta, jos joskus käydään ulkona syömässä niin käymme kiinalaisessa. Munkeista en ole tykännyt sen jälkeen kun opiskelin puoli vuotta leipuri-kondiittoriksi. Samaa koskee wienerit. Munkit heitetään kiehuvaan, kuumaan rasvaan lillumaan 5 minuutiksi. Yhteen lehtitaikinaan tulee aivan järkyttävä kasa rasvaa. Ja siis se määrä on järkyttävä, edes se miten mummoni onnistuu käyttämään voipaketin viikossa ei vedä vertoja sille määrälle. Limuissa juon light-limuja. Kun olin kolmetoista, join päivässä yhden 1,5 litraisen tavallisen Coca-colan. Sinä kesänä mulla oli kunnon spurttikausi ja yritin laihduttaa tulleita kiloja pois. Neljän viikon jälkeen kun punnitsin itseni niin painoa oli tullut lisää kolme kiloa! Sinä kesänä en siis syönyt epäterveellisesti nameja tai sipsejä, ehkä muutaman jäätelön. Silloin jossain tv ohjelmassa puhuttiin että yhdessä isossa limupullossa on 60-80 palaa sokeria. Siihen loppui meikäläisen tavallisen limpparin juonti.

Eilisen sauvakävelyn aikana ja sen jälkeen alaselän SI-niveleihin sattui. Sattuminen alkoi leipuri-konditoria ja kokkipuolella. Siellä oli ne pöydät niin matalalla ja olin luokan pisin huolimatta kahdesta pojastakaan. Plus tämä ylipaino niin alaselälle ja sen nivelille tuli kuormitusta. Kipu alkoi kolme kuukautta noiden alojen aloittamisen jälkeen ja paheni jos nostin pahvilaatikoita, tein sen yleisen virheen että nostin selällä, en jaloilla.

Vasemmalle puolelle sattuu edelleen. Tunnen, miten se vähän niinkuin painaa ja tykyttää. Jos painan SI-nivelten kohdalta peukaloilla, sattuu niin perkeleesti että huudan. Mulla epäiltiin reumaa koska verestä näkyi tulehdusoireita ja sormeni olivat tosi jäykät ja kipeät aamuisin. Reumatekijöitä ei löytynyt ja sormien jäykkyys johtuu ilmeisesti vain kylmästä ilmasta, kun mulla on herkät nivelet muutenkin joka paikassa. Mutta tulehdusta ei osattu selittää eikä siitä oikeastaan sen enempää puhuttu.

Pelottavaa on se, miten olen hokenut itselleni ettei ylipaino vaikuta mun terveyteen. Totta helvetissä se vaikuttaa. Sohvalta noustessa joko ponnistan tai otan käsinojasta tukea. Hengästyn helposti jo kävellessä. Sidon kengännauhat istuaaltaan. Mahani lepää jalkojen päällä, ei niin pahasti koska ihoni ei ole venynyt moneen osaan vaan on vielä yksi kokonainen. Nivuset hikoaa helpommin kuin normaalipainoisilla. Maha on aina tiellä. Jos yritän tehdä vatsoja, en pysty menemään niin lähelle polvia kuin muut, koska vatsa on edessä. Mulla on kaksi isoa selkäruttua. Reisistä housut hankautuvat aina rikki jonkin ajan kuluttua ostamisesta. Joudun arviomaan kestääkö tuoli painoni. Jos tuolissa on käsinojat, joudun arvioimaan mahdunko siihen. Minä, 20-vuotias nainen. Nöyryyttävää ja hävettävää.

En voi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluaisin. Rakastan goottivaatteita, kauniita pitsisiä vaatteita ja seksikkäitä korsetteja, sukkanauhaliivejä ja stay-uppeja. Mikään ei vaan sovi, paitsi muutamat ja nekin ovat kalliita. Sama homma rintaliiveissä, onneksi on halvempi Finnwear jossa on myös isoja kokoja, samoin Lumingerie. Tissieni huima koko on 105 E tai F. Rintani eivät ole kamalan kiinteät, roikkuvat jonkun verran. Osasyynä on eriävä ja venyvä kudos sekä se että aloin käyttämään rintaliivejä liian myöhään. Suurin syy on kuitenkin ylipaino ja 10-25 kilon jojoilut painon kanssa. Ei se ole ihmekään ettei kroppa pysy mukana. Haluaisin D-kupin, kauniit pyöreät ja kiinteät rinnat.

Jos tänne jossain välissä tulee lukijoita niin kommentoikaa, miten laihduttaessa nahka pysyy mukana? Tiedän ettei vanhemmalla iällä oikein pysy, mutta olen nuori. Toisaalta myös mulla on paljon ylipainoa. Mietityttää että jos onnistun vihdoin laihtumaan niin joudunko menemään iholeikkaukseen? En tahtoisi, mutta erityisesti rintojen iho huolestuttaa, siitä saa jo nyt kahdella sormella kiinni kevyesti.

Auttaisko sellaisen kiinteyttävät rintajumpat? Tai kiinteyttävät rintageelit? Tai ehkä en mieti tätä vielä toisena päivänä vaan sitten kun tosiaan painan kaksinumeroisen luvun. Joo. Tällä mennään.